Minun on tällä hetkellä hyvin paha olla. Olen aivan loppu. Täysin väsyksissä. Tuntuu ettei tahdo jaksaa. Viime kerta terapeutilla laittoi ajatukset taas liikkeelle kesätauon jälkeen, mikä palautti painajaiset joka öisiksi ilmiöiksi. Olen huomannut, että jokaisena terapiakäynnin jälkeisenä yönä näen painajaisia, usein tavallista voimakkaampia. Yleensä kuitenkin sen jälkeen olo palautuu pian hieman paremmaksi. Mutta nyt en ole saanut nukuttua kuin korkeintaan pari-kolme tuntia yössä kahden viikon aikana. En muista milloin olisin viimeksi nukkunut oikein kunnolla kahdeksan-yhdeksän tunnin yöunet..

Olen alkanut vähitellen pelätä nukkumaan menoa, pelkään näkeväni painajaisia. Yleensä kuitenkin nukahdan kohtuullisen helposti. Nukahtaminen ei siis ole suurin ongelmani. Minulla on tapana herätä painajaiseen noin tunti nukahtamiseni jälkeen. Herätessäni olen niin sekaisin, etten tahdo ensin ymmärtää sen olevan vain unta. Kaikki tuntuu niin todenmukaiselta. Olen keskellä tapahtumaa. En ole koskaan nähnyt unta loppuun, en siis koskaan näe kuinka pääsen pakenemaan. Nähdessäni painajaista minä kuulemma usein pyörin, potkin ja huidon levottomasti, toisinaan saatan puhua ääneen ja itkeä. Herätessäni olen aivan paniikissa, sydän lyö hullunlailla, vaikea saada henkeä, pelottaa, ahdistaa. Painajaisen jälkeen yöni on käytännössä pilalla. En uskalla nukahtaa, sillä pelkään unen jatkuvan. En halua kokea sitä enää samana yönä toistamiseen. Nukahtamisesta ei yksinkertaisesti tahdo enää tulla mitään. Toisinaan pidän peloissani itseäni väkisin hereillä, toisinaan taas on toisin päin. Yleensä nukahdan lopulta noin viiden aikoihin, jolloin ei ole kuin noin tunti aikaa enää nukkua.

Nyt minulla on ongelmia myös nukahtamisen kanssa. Päässä pyörii liian paljon asioita nukkumaan mennessä. Minua ahdistaa melkoisesti yliopisto-opintojen aloittaminen, kaikki uudet paikat, ihmiset, asiat. En tiedä miten selviän. Sain myös juuri kuulla, että ystäväni (ainoa, joka tietää tapahtuneesta) on lähdössä puoleksi vuodeksi ulkomaille. Olen onnellinen hänen puolesta, mutta samalla itsekkäästi ajattelen miten minä jaksan. Kenelle minä puhun. Kaikki suuret yhtäkkiset muutokset, tuki ja turva ei lähettyvillä.